Dumari Naapurivisassa

SANAN ÄÄRELLÄ

Nimimerkki Kerettiläinen kirjoitti Kirkko & kaupunki –lehdessä (8/2010), että ”Kaupungin kunnianarvoisan symbolin ja kansallispyhäköksikin mainitun Tuomiokirkon seinään on heprean kielellä kirjoitettu Jumalan nimi väärin. Ei siis Jahve vaan Dahve: Voi Dumalauta mikä moka… ”
He joilla oli korvat tiesivät varmasti saapuneensa aidon asian äärelle kuultuaan kahdeksatta kertaa järjestetyn Naapurivisan Suomen alueosafestivaalin avausartistin juurevaa ”mies, jalkapoljento ja laatikkokitara” -kombinaatiota. Dumari oli sooloartistina osuva valinta illan avaajaksi, enkä usko arki-illasta ja pakkasesta piittaamatta kovinkaan monen Nosturiin saapuneen jääneen kylmäksi. Yleisö saapui kiitettävän runsaslukuisena ja tiivistyneen tunnelman myötä koettiin suurimmat vastoinkäymiset nestetasapainon ylläpitämiseen liittyen, baaritiskille johtavan jonon saatua ajoittain nälkävuosimaiset mittasuhteet. Siunauksena tästä kuitenkin seurasi lavan edustan limonaditarjoilualueen täyttyminen ja tilan maksimaalinen haltuunotto myös yleisön taholta.
Tuomarin pelkistetty ja selkeä soundi sekä huolellinen artikulaatio nostivat esiin kappaleista erityispiirteitä, joista erityismaininnan ansaitsee Oi mutsi mutsi -kappaleesta esitetty versio alkuperäislevytystä pidempine lyriikoineen. Biisilista viilsi läpileikkauksen Tuomarin 30-vuotiseen uraan, huomioiden tasapuolisesti lähes kaikki pitkäsoitot vuonna 1979 julkaistusta Kohdusta hautaan –albumista lähtien. Nurmion kuva musiikintekijänä ja tyyliltään erilaisten kokoonpanojen dynamona kiteytyy soolokeikoilla pelkistettyyn kompin ja laulun svengiin, joka naapurikansojenkin keskuudessa hakee vertaistaan. Luuta ja nahkaa –levyltä poimittu Kova luu on alunperinkin pelkälle rujolle kitarakompille rakentuva namupala, joka oli ehdottomasti yksi illan kohokohdista. Puhtaan kaksimielinen Tuhma hauva Käytettyä rakkautta –levyltä saanee Aisopoksenkin luut kolisemaan. Viime vuosien keikkabravuuriksi muodostunut vain singlenä julkaistu Dumari kertoo sen minkä Kerettiläinenkin oli pannut merkille: ”Ensin oli sana ja sana oli laki, Dumari sen Siinain vuorelta haki …”. Ugh, Räppikunkku oli puhunut!

TUKEWA